tiistai 20. elokuuta 2013

Tunneshoppailija

Mikäli sattuu olemaan tunnesyöjä, laihduttaminen on kuulemma erityisen vaikeaa. Vaikka en itse koskaan olekaan varsinaisesti joutunut laihduttamaan muutaman kesäkilon tiristystä lukuunottamatta, voin kuitenkin hyvin uskoa, miten hankalaa tunnesyömisestä eroon pääseminen voi olla - itse olen nimittäin tunneshoppailija. Ja nyt ei ole kyse todellakaan mistään parin kesäkilon veroisesta lukemasta.

Viime viikonloppuna huomasinkaan taas, miten voimakas vaikutus tunteilla voi olla ostoskäyttäytymiseen. Erään ikävän asian tiimoilta olin koko viikonlopun erittäin huonolla mielellä, lauantaina voisi sanoa jopa että äärimmäisen ahdistunut. Keskellä kriisiä voisi ajatella, että muoti siinä on viimeisenä mielessä, mutta mistäpäs muualtakaan olisin lähtenyt sitä henkistä tasapainoa metsästämään kuin vaatekaupoista! Kaipa sitä jotenkin enemmän tai vähemmän alitajuisesti synkän hetken koittaessa ajattelee, että elämän vastoinkäymiset on helpompi kestää kivat vaatteet päällä. Ja tottahan se on, ainakin kaltaiseni esteetikon näkökulmasta. Kauniit vaatteet piristävät surun keskellä, ja omalle kohdalleni en yksinkertaisesti keksi mitään, mikä voisi lohduttaa sen enempää kuin uusi ihana vaatekerta... Miten surullista ja säälittävää! No okei, tottahan toki läheisten seura on paljon vaatteita tärkeämpää, mutta tässä oli kyse senluontoisesta asiasta jota en kokenut voivani jakaa muiden kanssa kyseisellä hetkellä.

Surun kohdatessa sitä vain rationaalinen ajattelu hämärtyy, ja itselle haluaa paremman olon keinolla millä hyvänsä. En teistä muista tiedä, mutta itse en vain kyseisenä hetkenä kyennyt ajattelemaan järkevästi - minä vain kuljin pää höyryssä omissa itsekeskeisissä maailmoissani. Ehdottomasti sitä pitäisi kehittää jonkinlaista mielenhallintaa, jolloin suurin osa niistä elämän langoista pysyy kuitenkin käsissä, vaikka yksi pääsisikin irtoamaan. Tämä meikäläisen shoppailuterapia on nimittäin siinä mielessä vähän kyseenalaista, että mikäli jokin osa elämästä kosahtaa, niin shoppailemaan lähtiessä se on sama kuin heittäisi koko lankakerän helvettiin.

Tähän ongelmaan on mielestäni olemassa kaksi ratkaisua. Ratkaisu yksi: olen iloisempi. Silloin kun olen hyvällä tuulella, eivät vaatekaupat houkuta puoleensa oikeastaan ollenkaan. Ymmärrän, että tällä hetkellä merityksellisempää on saada osamaksuvelat maksettua pois, ja helpoiten se käy kun en ole edes tietoinen Vero Modan ja H&M:n uusimmista houkutuksista. Valitettavasti vain kukaan ei pysty aina olemaan iloinen, kriisejä ja vastoinkäymisiä tulee jossakin vaiheessa vastaan jokaiselle. Tämä ratkaisumalli numero yksi ei siis pidemmällä tähtäimellä toimi.

Ratkaisu kaksi: etsin elämääni muita kivoja asioita, joihin voin upottautua silloin, kun olen surullinen. Yhden tällaisen olen jo löytänytkin, nimittäin liikunnan - rakastan sitä erittäin paljon. Käännyn kyllä myös usein liikunnan pariin surullisella fiiliksellä, mutta jotenkin tämä ei vain ole yhtä itsestäänselvä ratkaisu kuin shoppailu. Täytyy siis tehdä siitä sellainen! Okei, onhan se nyt varmastikin ihan ymmärrettävää, että keskellä musertavaa fiilistä ei varmastikaan joku steppitunti poppimusiikkeineen ja ylipirteine ohjaajineen kauheasti innosta, mutta esimerkiksi lenkkeily luonnon rauhassa onkin sitten ihan toinen juttu!

Nyt onneksi tämä inhottava välikohtaus elämässäni alkaa helpottaa, ja olen jo palannut takaisin omaksi itsekseni. Paluu vain ei ollut miellyttävä, sillä olen pistänyt viikonlopun aikana rahaa palamaan 150 euron edestä. Summa ei onneksi ole mitenkään aivan järkyttävän suuri ja vaatteet voi palauttaa, mutta ärsyttää oman mielen heikkous. Vielä enemmän ärsyttää se, että mun olisi pitänyt palauttaa kaksi paitaa yhdestä nettitilauksestani, mutta kaikessa angstisuudessani unohdin sen tyystin... Todella kiva. Huomenna ajattelin käydä vinkumassa, josko saisin palauttaa paketin hieman myöhässä, mutta takapuoltani kalvaa ikävä fiilis savuna ilmaan heitetystä 60 eurosta. No, onneksi lupasin itselleni muutenkin olla nettikauppalakossa vähintään vuoden loppuun mennessä. Nettikaupat ovat nimittäin ainakin omalla kohdallani olleet yksi Saatanan keksintö... Mutta no, se onkin sitten kokonaan oma postauksen aiheensa

PS: en sentään ole täysin epäonnistunut projektissani. Viikonlopun tuhlauksia paikatakseni lyhensin tänään yhtä osamaksuani 500 eurolla. Makaronilla eletään seuraava kuukausi, mutta tuntuuhan tuo hyvältä!

1 kommentti:

  1. Mä en ole ikinä onnistunut perumaan tekemiäni kauppoja vaikka kuinka olen suunnitellut :/ Parempi pitäytyä itseni ainakin kokonaan poissa.

    VastaaPoista